Kessun turkin hoito

Kessun runsas turkki on sen silmiinpistävin piirre. Turkki ei kuitenkaan ole läheskään niin hankala hoitaa kuin moni kuvittelee - onneksi!

Keeshondin turkki muodostuu tiheästä, pumpulimaisesta pohjavillasta ja karkeasta, pohjavillaa pidemmästä peitinkarvasta. Koostumukseltaan samanlainen turkki on esim. suomenpystykorvalla. Kessun turkki on kuitenkin pidempi ja pohjavilla yleensä tiheämpi. Muista,että kessun turkinhoitoon ei tarvita saksia muuhun kuin kinnerkarvojen siistimiseen!

Pentu kannattaa opettaa pienestä pitäen siihen, että turkkia täytyy hoitaa ja kynnet pitää leikata. Jos et opeta perushoitoa pienestä pitäen, sinulla on melkoinen ongelma siinä vaiheessa, kun 20-kiloinen koira on opetettu siihen, että sen ei tarvitse suostua kynsien leikkaamiseen. Voit toki viedä koirasi trimmaajalle tai eläinlääkärille, joka hoitaa tämän toimenpiteen muutamalla kymmenellä eurolla. Mieti silti, haluatko todella maksaa kymmeniä euroja vuodessa toimenpiteestä, jonka voisit aivan hyvin tehdä itse! Jos haluaa koiran, on oltava valmis myös hoitamaan sitä asianmukaisesti. Jos et halua huoltaa koiran turkkia, kannattaa valita luonnostaan kalju rotu. Jos kynsien leikkaaminen ei tunnu miellyttävältä ajatukselta, kannattaa harkita koiran hankkimista uudelleen, sillä kynnet kasvavat myös kaljuilla roduilla.

Pennun voi opettaa harjaukseen nostamalla se pöydälle seisomaan. Tämän on aina tapahduttava turvallisesti ja niin, ettei pentu pääse hyppäämään alas. Odota, kunnes pentu seisoo rauhalliseti ja rapsuttele sitä sitten kiitokseksi. Pennulle kannattaa hankkia pehmeä harja, jonka rapsuttelu tuntuu mukavalta. Harjaa opetteluvaiheessa vain hetki, ja päästä pentu alas kun se vielä seisoo kiltisti. Näin koira oppii, että hyväilyhetket ovat miellyttäviä ja mukavia niin kauan kun käyttäytyy hyvin. Opeta koirasi seisomaan kun hoidat sitä. Jos viet koirasi eläinlääkärille tai trimmaajalle, joutuu se seisomaan hoidossa tai tutkimuksissa myös siellä. Jos mieluummin haluat kyyristellä lattialla pari-kolmekin tuntia kerrallaan, voit toki opettaa koirasi saamaan hoitoa missä asennossa haluat. Toimenpiteitä varten varattu pöytä ja kiltisti seisova koira säästävät kuitenkin selkääsi seuraavat reilut kymmenen vuotta.

Turkinhoitovälineet:

- jäykkäpiikkinen karsta

- kampa

- harvapiikkinen kampa

- pehmeäpiikkinen karsta kinnerkarvoja varten

- kunnolliset kynsisakset

Kessun turkin perushoito vaatii vain jäykkäpiikkisen karstan käyttämistä viikon tai kahden välein. Aloita harjaus pöksyjen alaosasta ja käsittele pieni alue kerrallaan. Jäykkäpiikkistä karstaa ei saa vetää ihoa pitkin, vaan karvat selvitetään vetämällä ihosta poispäin. Jos karva on kovin takussa, voi apuna käyttää vettä suihkepullosta. Suihkuta hieman vettä niin, että karvat kostuvat, ja selvitä takkuuntunut kohta sitten varovasti. Kostea karva ei katkeile yhtä helposti kuin kuiva karva. Hoitoaineita kessun turkkiin ei kuitenkaan tervitse eikä kannata käyttää! Kun olet saanut harjattua koko koiran, tarkista erikseen vielä korvien taustat. Karva on hennompaa korvien takana kuin muualla ja takkuuntuu myös eri tavalla. Korvien taustat kannattaa tarkistaa pennulta päivitäin, sillä valtavien takkupallojen selvittäminen on pennulle kivuliasta. Pääset paljon helpommalla kun kampaat takut korvien takaa auki säännöllisesti.

Jos korvien taustat ovat kuitenkin päässeet takkuuntumaan, älä leikkaa karvaa! Ujuta sen sijaan saksien toinen terä karvapalloon ja vedä ihosta poispäin. Toista tämä muutaman kerran, jolloin takkupallero pienenee selvitettäviin osiin. Kampaa sitten takut auki ensin harvapiikkisellä kammalla ja lopuksi tiheällä kammalla. Lyhyeksi leikattu karva kasvaa takaisin todella hitaasti ja lyhyt karva takkuuntuu entistä helpommin. Muista tarkistaa korvantaustat säännöllisesti myös aikuiselta koiralta. Monilla koirilla korvien taustat takkuuntuvat helposti varsinkin, jos ne leikkivät muiden koirien kanssa ja korvantaustat kastuvat.

Tarkasta aina myös koiran yleiskunto: ovatko koiran silmät kirkkaat ja korvat puhtaat? Tarvitsevatko kynnet leikkaamista? Muista lisäksi, että koiran turkinhoidon tarve vaihtelee suuresti koiran iän ja vuodenajan mukaan. Pennun turkki on työläs hoidettava, sillä pehmeä karva takkuuntuu helposti ja siihen takertuu helposti roskia lenkkipolulta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pentuturkin hoitoa tarvitaan vain noin kahdeksan kuukautta, jonka jälkeen kessun turkki on suhteellisen vaivaton hoitaa. Nuorena on vitsa väännettävä, joten muista myös, että jokainen pennun kanssa viettämäsi hoitohetki palkitsee sinut seuraavat kymmenen vuotta, kun perushoidon kanssa ei tarvitse nahista. Varsinkin talvisaikaan kessujen polkuanturakarvat kasvavat huimaa vauhtia. Ne kannattaa leikata lyhyiksi, sillä muuten lumi paakkuuntuu helposti pitkiin karvoihin. Koko koira näyttää lisäksi paljon siistimmältä, kun karvatupsut eivät liihota puolta metriä koiran perässä.

Kesäaikaan kessu on yleensä kevyemmässä karvapeitteessä. Erityistä huomiota vaativat kuitenkin innokkaat uimarit ja kahlaajat. Kessun turkki kestää vesisateessa erinomaisesti pohjavillan kastumatta. Kevyt vesisade ei pääse pohjavillaan asti, vaan ainoastaan peitinkarva kastuu. Uivalla koiralla koko turkki sen sijaan kastuu läpikotaisin. Kesällä voi tietysti antaa koiran kuivahtaa ulkosalla. On kuitenkin varmistettava, että koiran turkki on läpikotaisin kuiva iltasella, sillä paksu ja märkä turkki hautoo helposti monenlaisia iho-ongelmia. Kuivaa koira läpikotaisin kylpypyyhkeellä ja erityisen tarkasti polkuanturoiden väleistä ja hännän juuresta. Jos turkki on kostea, kannattaa se harjata kuivaksi. Joillakin kessuilla voi olla niin tiukka häntä, että iho ei pääse tuulettumaan hännän alta, jolloin vaarana on hot spot tai muu ihotulehdus. Hiustenkuivaajaa voi käyttää äärimmäisenä apukeinona, mutta se kuivataa karvaa suotta. Yleensä riittää huolellinen kuivaus pyyhkeellä, jonka jälkeen karva kannattaa harjata kuivaksi. Monet kessut ovat innokkaita kahlaajia, mutta pitkä ja paksu turkki muuttuu uidessa niin raskaaksi, että harva kessu kroolaa päivät läpeensä.

Karvanlähtöaika on se aika, jolloin kessun turkinhoitoon on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Varsinkin nartut "räjäyttävät" pohjavillan irti ihan kirjaimellisesti yhdessä yössä. Karvan vaihtuminen tapahtuu pääsääntöisesti noin 4 kk jouksuajan jälkeen, mutta myös helteinen sää saa sekä urokset että nartut useimmiten vaihtamaan karvaa tavallista runsaammin. Kun narttu on pudottanut pohjavillansa, vaihtaa se karkeamman päällysturkin pikkuhiljaa. Suurin osa uroksista vaihtaa karvaansa pitkin vuotta, tosin nekin voivat vaihtaa suuren osan turkistaan yhdellä kertaa. Karvanlähdön ajankohtaa kannattaa seurata tarkasti. Huomaat kyllä, kun pohjavilla nousee irti ihosta, ja silloin on aika harjata se kaikki pois. Usein irronneen pohjavillan saa kammattua irti hyvin vaivattomasti. Karvaa on kuitenkin tämän toimenpiteen yhteydessä kaikkialla, joten varaudu työskentelemään ulkosalla. Tehokas tapa pohjavillan irrottamiseen on myös pesu. Turkki kastellaan haalealla vedellä, vaahdotetaan laimennetulla koirashampoolla ja huuhdellaan. Tämä toimitus toistetaan kahteen kertaan. Varmista, ettei karvaan jää lainkaan shampoota, sillä hyvinkin pienet määrät voivat aiheuttaa kutinaa. Karvanlähdön aikaan turkkiin kannattaa lisäksi käyttää hoitoainetta, jolloin karva muuttuu todella liukkaaksi. Tämä helpottaa pohjavillan irtoamista. Jos peset koiran muulloin kuin karvanlähdön aikaan, älä käytä hoitoainetta, sillä se tekee turkista liukkaan eikä turkki silloin pysy rodunomaisen karvan tapaan pystyssä.

Kessua ei pidä pestä liian usein. Pesun yhteydessä tavallisesti ihoa ja turkkia suojaava rasvakerros katoaa. Liian tiheän pesemisen seurauksena voi iho alkaa kuivua ja hilseillä. Tietysti likainen koira on syytä pestä, sillä monenlaiset pieneliöt viihtyvät likaisessa turkissa. Terve kessu pestään kerran vuodessa karvanlähdön aikaan. Jos on tarpeen, voi koiran pestä kaksi kertaa vuodessa, mutta esimerkiksi talvisaikaan ei kessun turkki juuri pesua kaipaa. Kaupungissa asusteleva kessu saattaa kuitenkin tarvita pesua useammin. Kannattaa käyttää harkintaa, sillä usein pelkkä tassujen ja mahanaluskarvojen huuhtominen riittää.

Kessun turkin perushoito ei siis kummoisia vaadi. Siihen voi käyttää puoli tuntia viikossa tai päivän kuukaudessa. Pääasia on kuitenkin seurata sekä koiran yleiskuntoa että karvan kasvamista säännöllisesti ja huoltaa turkkia tarpeen mukaan. Nyrkkisääntö on, että kessusta kuuluu harjatessa irrota karvaa. Omituinen harhaluulo on, että kessun pitäisi kerätä kuollutta karvaa ympärilleen siihen asti, että se vaihtaa karvansa. Tämä on täysin väärä olettamus. Mitihän hetki, miltä sinusta tuntuisi, jos kuolleet hiuksesi eivät pääsisi putoamaan vaan jäisivät hautomaan päänahkaasi siihen asti, että kevät koittaa! Olo ei varmasti olisi kovin mukava, vai mitä? Samalla tavoin kessun karvaa kuuluu harjatessa irrota. Kun keeshondin karvanlaatu on oikea, näyttää siltä, että harjattuasi ison pussillisen karvaa irti koirasta, sen karva olisi kaikesta huolimatta lisääntynyt! Ei ole mitään syytä säästellä kuollutta karvaa koiran ympärille, sillä pahimmassa tapauksessa se tukahduttaa uuden karvan kasvua! Kun keeshondin karvapeite on normaali, se kestää hienosti toistuvaa harjausta ja karvaa saa ja pitääkin irrota!

Näyttelykunnostus

Näyttelykunnostus onkin sitten aivan oma taiteenlajinsa. Näyttelyä varten koiran turkki kannattaa nostaa irti ihosta ns. afrokammalla. Tämä on hyvä konsti varsinkin silloin, jos koira on juuri vaihtamasa karvaansa ja pohjavilla irtoaisi harjatessa. Toki turkin voi pörhistää myös pehmeällä harjalla, jos tavoitteena on saada koira näyttämään hattaralta. Pehmeä harja tekee turkista kuitenkin helposti sähköisen, jolloin karva näyttää leijuvan koiran ympärillä. Kannattaa muistaa, että kessun ei ole tarkoitus näyttää sähköiskun saaneelta, vaan oikeanlatuinen karva on ilmava ja kuohkea peruskarstauksen jälkeen. Irtokarvat nypitään pois, samoin koiran ääriviivoja häiritsevät pitkät enkelinkiharat. Tassukarvat leikataan pyöreäksi ja kintereen alapuolella oleva karva kammataan tiheällä kammalla taakse ja leikataan suoraksi. Tämän ihmeempää kunnostusta kessu ei tarvitse, mutta kaikki toimenpiteet vaativat hieman harjoitusta. Näyttelykunnostussuosituksia lienee yhtä monta kuin on kasvattajaakin, ja karu totuus on, että tekemällä oppii.