Eswood Big Smile "Kaapo"

Tästä napsauttamalla pääset kennelliiton koiratietojärjestelmään.

Tästä napsauttamalla näet sukutaulun.

Kaapo asusteli meillä puolitoista vuotta, ja se tuli hoidokiksi kennel Eswoodista. Kaapo palautui Eswoodiin kahden vuoden ikäisenä lapsiperheestä, missä sille ei riittänyt aikaa ja energiaa. Kaapo ei kuitenkaan sopeutunut elämään kennel Eswoodin uusimman tuontiuroksen kanssa. Meillä Kaapon kanssa tokoillaan lähinnä takapihalla "muistin virkistykseksi", mutta ehkä jonain päivänä, kun pääsen kammottavasta ramppikuumeestani eroon, lähdemme kokeilemaan tokoilua muutenkin. Kaapo palasi kennel Eswoodiin syksyllä 2006, kun jouduin opiskeluiden vuoksi muuttamaan kerrostaloon.

Kenneliimme jäi Kaaposta paitsi haikeita muistoja, myös liuta jälkeläisiä.

Kaapo on aulis, innokas (välillä vähän turhankin innokas) ja hellyydenkipeä nallekarhu. Se sulattaa kömpelöllä ja reippaalla olemuksellaan kaikkien sydämet ja on tuonut laumaamme miehistä puhtia. Kaapo sopeutui ilman vaikeuksia ja olemme keränneet jonkin verran menestystä myös näyttelykehissä.

Rovaniemi 26.6.2005 (Svein Helgesen, Norja):
Kaapo sai kolmannen sertinsä ja tuli Suomen muotovalioksi.

Sonkajärvi 3.7.2005 (Antti Aarnio):
Kaapo oli ROP, mutta ryhmässä ei tullut menestystä.

Muita Kaapon näyttelyuran kohokohtia on mm. vuoden 2004 erikoisnäyttelyn Paras liikkuja -palkinto. Aptus Showssa 2005 Kaapo oli PU2. Lisää Kaapon näyttelytuloksia löydät Kennel Eswoodin sivuilta ja Kennelliiton koiratietojärjestelmästä.

Kaapo on ottanut tehtäväkseen varmistaa, ettei sen uudella reviirillä tai edes läheisyydessä liiku asiattomia kissoja, koiria, ihmisiä, siilejä tai autoja. Se on ottanut tavakseen nukkua ulko-oven edessä ja varmistaa, että kaikki menevä ja tuleva liikenne on sen tiedossa. Onni-kissa on ratkaissut ongelman maukumalla ensin kuuluvasti talon takana, jolloin Kaapo ryntää välittömästi etsimään kissaa äänen suunnasta. Sillä välin Onni kipaisee talon etupuolelle ja luikahtaa ikkunalaudalle, missä se konsertoi, kunnes joku päästää sen sisään. Kaapo-raasu kiertää siis taloa siinä toivossa, että pääsisi ajamaan takaa kissaa, joka höynäyttää koiraparkaa mennen tullen.

Hellyttävän innokkaasta Kaaposta olisi monta hauskaa tarinaa. Huvittavin muistoni liittyy varmasti Kaapon ensimmäisiin viikkoihin meillä, jolloin opetin sitä kulkemaan ulko-ovesta häkkiin. Minulla oli tapana ottaa mukaan makupala, jonka annoin koiralle, kun se oli kiltisti häkissä. Terävänä poikana Kaapo hoksasi homman jujun äkkiä, ja se otti tavakseen rynnätä päätä pahkaa häkkiin niin lujaa kuin jaloistaan pääsi aina, kun suunnistin kulkuni pihan perälle. Se juoksi suoraan päin häkin vankkaa mäntyovea (pää edellä) ja odotti sitten innosta röhisten tyylipisteitä ja ansaitsemaansa makupalaa. Eräänä päivänä kesämyrskyn yllätettyä häkin ovi oli kuitenkin tavallisuudesta poiketen teljetty kiinni. Kaapo rynnisti tapansa mukaan pää edellä oveen, joka yllättäen ei auennutkaan. Hirveä rysähdys ei kuitenkaan lannistanut Kaapoa, joka päätteli, ettei vauhti tällä kertaa riittänyt. Niinpä se otti vauhtia ja kokeili uudestaan, tällä kertaa tosin etukäpälät edellä. Ovi mokoma ei auennut vieläkään, joten ei auttanut muu kuin nostaa kauhea rähinä huonosti käyttäytyvälle ovelle. Nykyään Kaapo on vakuuttunut siitä, että pari terävää ärähdystä häkin ovelle ennen sisään astumista saa oven aukenemaan - Sesam!

Nykyään Kaapon innokkuus on sen verran laimeampaa, että se malttaa avata oven etukäpälällään sen sijaan, että rynnistäisi pää edellä päin ovea. Niin oppivaisia kessut ovat.

Kaapon uusin aluevaltaus taas on kennelpojan lehmätohvelit. Innosta röhisten se kanniskelee mustavalkoisia lehmätohveleita kennelpojalle. Täytyy ottaa kuva, ette te muuten voi edes kuvitella :-)